Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum
Peittokurjenpolvi Geranium x cantabrigiense
Tarhakurjenpolvi Geranium x magnificum (kungsnäva)
Norjanangervo Spiraea 'Grefsheim' (hybridspirea)
Kärhöt Clematis
Tuoksuköynnöskuusama Lonicera caprifolium
Valkolumimarja Symphoricarpos albus
Sinikataja Juniperus squamata
Kanadanhemlokki Tsuga canadensis
Alppiruusut Rhododenron sp.
Elämää hautausmaalla
Puutarhurikisällin elämää, ajatuksia ja kuvia. Työskentelen puutarhurina Helsingin Seurakunnalla ja opiskelen samalla puutarhatalouden tutkintoa oppisopimuksella, osaamisalana erilaisten viheralueiden suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito.
maanantai 30. lokakuuta 2017
Yleisimpiä rikkakasveja ja tuholaisia
Vuohenputki Aegopodium podagraria
Isonokkonen Urtica dioica
Päivänkakkara Leucanthemum vulgare
Pelto-ohdake Cirsium arvense
Leskenlehti Tussilago farfara
Kirvat
Lehtokotilo
Aasianrunkojäärä
Isonokkonen Urtica dioica
Päivänkakkara Leucanthemum vulgare
Pelto-ohdake Cirsium arvense
Leskenlehti Tussilago farfara
Kirvat
Lehtokotilo
Aasianrunkojäärä
Puu- ja pensaslajeja
Alle olen listannut Honkanummen hautausmaan puu- ja pensaslajeja
Metsämänty Pinus sylvestris
Metsämänty Pinus sylvestris
Rauduskoivu Betuna pendula
Metsäkuusi Picea abies
Vaahterat Acer sp.
Tammet Quercus sp.
Lehmukset Tilia sp.
Lannoitteet
Kasvilannoitteet sisältävät yleensä kolmea kasvien pääravinnetta; typpeä, fosforia ja kaliumia. Tyypillisesti nämä merkitään kemiallisilla merkeillään N (typpi), P (fosfori) ja K (kalium). Lannoitteissa merkitään usein niinsanottu NKP-arvo, joka muodostuu näiden kolmen alkuaineen prosentuaalisista osuuksista lannoiteseoksessa, esimerkiksi NKP-arvossa 6-6-25 (Yara Ferticare Hydro) typen osuus on 6%, fosforin osuus 6% ja kaliumin osuus 25%. Esimerkin tuotteessa typpipitoisuus on alhainen ja se on tarkoitettu erityisesti kasvihuonevihannesten viljelyyn.
Typpi on ravinne, jota kasvit tarvitsevat määrällisesti kaikkein eniten. Typpi auttaa kasvia kasvamaan nopeammin ja rehevämmin, liian vähäinen typen saanti taas aiheuttaa heikentynyttä kasvua.
Fosforia kasvi tarvitsee eniten keväisin ja kukkimisvaiheessa. Fosfori auttaa kasvia muodostamaan uutta solukkoa erityisesti juurissa.
Kalium nostaa kasvien vastustuskykyä kasvitauteja vastaan. Se auttaa myös muita ravinteita imeytymään. Nuorilla kasveilla kaliumintarve on suurimmillaan.
Kuva: yara.fi |
Typpi on ravinne, jota kasvit tarvitsevat määrällisesti kaikkein eniten. Typpi auttaa kasvia kasvamaan nopeammin ja rehevämmin, liian vähäinen typen saanti taas aiheuttaa heikentynyttä kasvua.
Fosforia kasvi tarvitsee eniten keväisin ja kukkimisvaiheessa. Fosfori auttaa kasvia muodostamaan uutta solukkoa erityisesti juurissa.
Kalium nostaa kasvien vastustuskykyä kasvitauteja vastaan. Se auttaa myös muita ravinteita imeytymään. Nuorilla kasveilla kaliumintarve on suurimmillaan.
torstai 15. kesäkuuta 2017
Läjitys- ja varastointipaikat
Liittyen aiheeseen maarakennustöiden tekeminen viheralalla.
Paikalle tuotavat sekä kaivuutöissä ylösnostettava maa-aines läjitetään riittävän kauaksi varsinaisesta työmaasta. Paikkoja sijoitettaessa on huomattava, että ne täytyy sijoittaa työmaa-alueen reunalle, jossa ne eivät häiritse työmaalla työskentelyä. On otettava myös huomioon, että läjityspaikoilla on sortumavaara, joka saattaa kasvaa kosteuden muuttuessa, tärinän tai liikkeen voimasta. Hautausmaalla on huomioitava myös hautausmaan vierailijoiden turvallisuus sekä läjitys- ja varastointipaikkojen sijoittaminen paikkaan, johon ei ole suoraa näköyhteyttä hautausmaan kulkuväyliltä.
Paikalle tuotavan maa- ja kiviaineksen saapuessa on hyvä ennalta huomioida turvallinen kulkureitti läjityspaikoille. Paikkojen tulee sijaita mahdollisimman lähellä työmaa-aluetta, jotta sitä ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja. Lyhyet kuljetukset paikan päällä tukevat kestävää kehitystä säästäen polttoainetta.
Paikalle tuotavat sekä kaivuutöissä ylösnostettava maa-aines läjitetään riittävän kauaksi varsinaisesta työmaasta. Paikkoja sijoitettaessa on huomattava, että ne täytyy sijoittaa työmaa-alueen reunalle, jossa ne eivät häiritse työmaalla työskentelyä. On otettava myös huomioon, että läjityspaikoilla on sortumavaara, joka saattaa kasvaa kosteuden muuttuessa, tärinän tai liikkeen voimasta. Hautausmaalla on huomioitava myös hautausmaan vierailijoiden turvallisuus sekä läjitys- ja varastointipaikkojen sijoittaminen paikkaan, johon ei ole suoraa näköyhteyttä hautausmaan kulkuväyliltä.
Paikalle tuotavan maa- ja kiviaineksen saapuessa on hyvä ennalta huomioida turvallinen kulkureitti läjityspaikoille. Paikkojen tulee sijaita mahdollisimman lähellä työmaa-aluetta, jotta sitä ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja. Lyhyet kuljetukset paikan päällä tukevat kestävää kehitystä säästäen polttoainetta.
Puutarhuri ja kaapelityöt
Viheralan puutarhureiden työtehtäviin kuuluvat usein ns. kaapelointityöt, joihin sisältyvät kaapeliojien kaivaminen ja kaapelien asentaminen sekä merkintä. Ainoastaan luvan ja koulutuksen saaneet asentajat voivat kytkeä kaapeleita esimerkiksi sähköverkkoon, jolloin puutarhurille jää lähinnä käytännön asennustyöt.
Kaapeliurat asennetaan aina suunnitelman mukaisesti. Ura kaivetaan kaivinkoneen kaapelikauhalla mahdollisimman tasaiseksi. Kaapelit lasketaan kaivannon pohjalle, jonka jälkeen niiden päälle levitetään vähintään 20 cm hiekkaa tai hienoa soraa suojaamaan kaapelia roudalta. Rakennetuilla alueilla suojaksi asennetaan myös kaapelikouro, jonka päälle hiekkaa levitetään 20-30 cm.
25 cm suojaavan hiekkakerroksen päälle sijoitetaan varoitusnauha. Varoitusnauhan tehtävä on varoittaa mahdollisessa uudessa kaivuutyössä lähestyvästä kaapelista. Varoitusnauhasta käy ilmi myös kaapelin tyyppi, esim. sähkö- tai datakaapeli. Varoitusnauhan päälle laitetaan täytemaata, kunnes ura on jälleen täytetty.
Urakan jälkeen asennetut kaapelit merkitään piirustuksiin. Hautausmaalla kaapelit kulkevat nykykäytännön mukaisesti 70 cm syvyydessä. Liikenneväylien kohdalla syvyys täytyy olla vähintään 80 cm. Syvyyden tarkoitus on suojata kaapelit rikkoutumiselta yläpuolella tapahtuvan alueen käytön seurauksena. Maakaapelien menokohta maan alle suojataan muovi- tai kevytmetalliputkella.
Kaapeleita kaivaessa on huomattava, että mikäli alueella jo aikaisemmin sijainnut kaapeli vaurioituu kaivuutöiden yhteydessä, on työt keskeytettävä välittömästi ja kaivanto suojattava. Rikkoutuneesta kaapelista on ilmoitettava sähkölaitokselle.
Maakaapelin asennusta |
Kaapeliurat asennetaan aina suunnitelman mukaisesti. Ura kaivetaan kaivinkoneen kaapelikauhalla mahdollisimman tasaiseksi. Kaapelit lasketaan kaivannon pohjalle, jonka jälkeen niiden päälle levitetään vähintään 20 cm hiekkaa tai hienoa soraa suojaamaan kaapelia roudalta. Rakennetuilla alueilla suojaksi asennetaan myös kaapelikouro, jonka päälle hiekkaa levitetään 20-30 cm.
25 cm suojaavan hiekkakerroksen päälle sijoitetaan varoitusnauha. Varoitusnauhan tehtävä on varoittaa mahdollisessa uudessa kaivuutyössä lähestyvästä kaapelista. Varoitusnauhasta käy ilmi myös kaapelin tyyppi, esim. sähkö- tai datakaapeli. Varoitusnauhan päälle laitetaan täytemaata, kunnes ura on jälleen täytetty.
Kaivuutöiden yhteydessä paljastunut maakaapeli |
Urakan jälkeen asennetut kaapelit merkitään piirustuksiin. Hautausmaalla kaapelit kulkevat nykykäytännön mukaisesti 70 cm syvyydessä. Liikenneväylien kohdalla syvyys täytyy olla vähintään 80 cm. Syvyyden tarkoitus on suojata kaapelit rikkoutumiselta yläpuolella tapahtuvan alueen käytön seurauksena. Maakaapelien menokohta maan alle suojataan muovi- tai kevytmetalliputkella.
Maakaapelin reitti kulkee sähkökaapista maan alle |
Kaapeleita kaivaessa on huomattava, että mikäli alueella jo aikaisemmin sijainnut kaapeli vaurioituu kaivuutöiden yhteydessä, on työt keskeytettävä välittömästi ja kaivanto suojattava. Rikkoutuneesta kaapelista on ilmoitettava sähkölaitokselle.
Mittausten tekeminen viherrakentamistyössä
Mittauksen tarkoitus on siirtää vihersuunnitelmapiirustuksista löytyvät mitat mittanauhan avulla maastoon. Mittauksia tehdessä on ehdottomasti tiedettävä suunnitelman mittakaava. Pintamittausvälineitä ovat esimerkiksi laseretäisyysmittari ja mittanauhat. Käytän työssäni linjaseipäistä rakennettuja mittalinjoja.
Vaaitus tarkoittaa käytännössä korkeuserojen mittaamista. Lähtöpistenä käytetään jo aiemmin lasketun korkeuspisteen korkeuslukemaa, joka on korkeuspisteen korkeus merenpinnasta. Vaaituksen työvälineitä ovat vaaituskoneen lisäksi vatupassi eli vesivaaka ja takymetri, joka on yleisesti maanmittauksessa käytetty mittalaite, jolla mitataan säteittäisesti eri pisteiden sijainteja laitteeseen nähden.
Vaaituskone käytössä työmaalla |
Vaaitus tarkoittaa käytännössä korkeuserojen mittaamista. Lähtöpistenä käytetään jo aiemmin lasketun korkeuspisteen korkeuslukemaa, joka on korkeuspisteen korkeus merenpinnasta. Vaaituksen työvälineitä ovat vaaituskoneen lisäksi vatupassi eli vesivaaka ja takymetri, joka on yleisesti maanmittauksessa käytetty mittalaite, jolla mitataan säteittäisesti eri pisteiden sijainteja laitteeseen nähden.
Takymetrin käyttöä maastossa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)